loukko

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loukko (1-A)

  1. syrjäinen paikka tai seutu, perukka, nurkka, kulmakunta
  2. nurkka
    Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu... (Reino Helismaa, 1949.)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loukko loukot
genetiivi loukon luo loukkojen luo
partitiivi loukkoa luo loukkoja luo
akkusatiivi loukko; loukon luo loukot
sisäpaikallissijat
inessiivi loukossa luo loukoissa
elatiivi loukosta luo loukoista
illatiivi loukkoon luo loukkoihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi loukolla luo loukoilla
ablatiivi loukolta luo loukoilta
allatiivi loukolle luo loukoille
muut sijamuodot
essiivi loukkona luo loukkoina luo
translatiivi loukoksi luo loukoiksi
abessiivi loukotta loukoitta
instruktiivi loukoin
komitatiivi loukkoine-
+ omistusliite luo

Aiheesta muualla[muokkaa]