loukko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loukko (1-A)

  1. syrjäinen paikka tai seutu, perukka, nurkka, kulmakunta
  2. nurkka
    Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu... (Reino Helismaa: Meksikon pikajuna, 1949.)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loukko loukot
genetiivi loukon loukkojen
partitiivi loukkoa loukkoja
akkusatiivi loukko;
loukon
loukot
sisäpaikallissijat
inessiivi loukossa loukoissa
elatiivi loukosta loukoista
illatiivi loukkoon loukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi loukolla loukoilla
ablatiivi loukolta loukoilta
allatiivi loukolle loukoille
muut sijamuodot
essiivi loukkona loukkoina
translatiivi loukoksi loukoiksi
abessiivi loukotta loukoitta
instruktiivi loukoin
komitatiivi loukkoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on epäselvä. Vastineita lähisukukielissä: karjalan loukko, lyydin louk ja viron lõugas. Myös etäsukukielistä on esitetty vastineita (unkarin lyuk, marin luk ’nurkka, mutka’), mutta näiden yhteys sanaan on epävarmaa.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • loukko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.