lootus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]lootus (39)
- mikä tahansa lootuksien suvun (Nelumbo) kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈloːt̪us/
- tavutus: loo‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lootus | lootukset |
| genetiivi | lootuksen | lootusten lootuksien |
| partitiivi | lootusta | lootuksia |
| akkusatiivi | lootus; lootuksen |
lootukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lootuksessa | lootuksissa |
| elatiivi | lootuksesta | lootuksista |
| illatiivi | lootukseen | lootuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lootuksella | lootuksilla |
| ablatiivi | lootukselta | lootuksilta |
| allatiivi | lootukselle | lootuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lootuksena | lootuksina |
| translatiivi | lootukseksi | lootuksiksi |
| abessiivi | lootuksetta | lootuksitta |
| instruktiivi | – | lootuksin |
| komitatiivi | – | lootuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lootukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lootus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lootus Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lootus (gen. lootuse, part. lootust)