lommo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lommo (1)[1]

  1. kolhu, painauma, kuoppa
    Matin auton kyljessä on lommo, joka pitäisi oikoa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlomːo/
  • tavutus: lom‧mo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lommo lommot
genetiivi lommon lommojen
partitiivi lommoa lommoja
akkusatiivi lommo;
lommon
lommot
sisäpaikallissijat
inessiivi lommossa lommoissa
elatiivi lommosta lommoista
illatiivi lommoon lommoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lommolla lommoilla
ablatiivi lommolta lommoilta
allatiivi lommolle lommoille
muut sijamuodot
essiivi lommona lommoina
translatiivi lommoksi lommoiksi
abessiivi lommotta lommoitta
instruktiivi lommoin
komitatiivi lommoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lommo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lommo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1