loitolla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

loitolla (ei vertailuasteita)

  1. kaukana, etäällä; poissa (yleensä negatiivisissa yhteyksissä)
    Karkit, leikit ja riittävä uni pitävät koti-ikävän loitolla kesäleirillä. (yle.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloi̯t̪olːɑ/
  • tavutus: loi‧tol‧la

Taivutus[muokkaa]

  • Sana on taivutusmuoto sanasta loitto-:
→○ allatiivi loitolle
adessiivi loitolla
○→ ablatiivi loitolta

Käännökset[muokkaa]

Prepositio[muokkaa]

loitolla (+ partitiivi)

  1. kaukana, etäällä; poissa jostakin (yleensä negatiivisissa yhteyksissä)
    Pysy loitolla minusta, hyypiö!

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]