loisteho

Suomi

Substantiivi

loisteho (1)

1. (sähkötekniikka) induktiivisista kuormista johtuva, sähköverkossa mitoituskustannuksia aiheuttava teho, jota ei voida käyttää työn tekemiseen (yksikkö: vari (var)); myös kapasitiivisesta kuormasta aiheutuu loistehoa.

   Loistehoa voidaan kompensoida lisäämällä induktiiviseen piiriin kapasitanssia. (kapasitiiviseen induktanssia).

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯sˌt̪eho/
• tavutus: lois‧te‧ho

Etymologia

yhdyssana sanoista lois- ja teho

Käännökset

1. induktiivisista kuormista johtuva teho

englanti: reactive power

Liittyvät sanat

• näennäisteho
• loishäviö
• loisvirta
• resonanssi

Vastakohdat

• pätöteho