loiste
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loiste (48)
- se, että loistaa; hohto, hohde
- Neon- ja argonvalojen loiste häiritsee yöuniani!
- parrasvalojen loiste
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯st̪eˣ/
- tavutus: lois‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loiste | loisteet |
| genetiivi | loisteen | loisteiden loisteitten |
| partitiivi | loistetta | loisteita |
| akkusatiivi | loiste; loisteen |
loisteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loisteessa | loisteissa |
| elatiivi | loisteesta | loisteista |
| illatiivi | loisteeseen | loisteisiin loisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loisteella | loisteilla |
| ablatiivi | loisteelta | loisteilta |
| allatiivi | loisteelle | loisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loisteena | loisteina |
| translatiivi | loisteeksi | loisteiksi |
| abessiivi | loisteetta | loisteitta |
| instruktiivi | – | loistein |
| komitatiivi | – | loisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loistee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loistet- | |