loimuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

loimuta (75) (taivutus)

  1. palaa suurella ja lämmittävällä liekillä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä loimuttaa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • loimuta Kielitoimiston sanakirjassa