loikoilla
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loikoilla (67) (taivutus[luo])[1]
- maata rennosti
- Loikoilin perjantai-illan sohvalla television ääressä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯koi̯lːɑˣ/
- tavutus: loi‧koil‧la
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: loikoilu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loikoilla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67