loikoa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- olla loikosenaan, maata pitkällään
- Kun sängyssäni loion ja hieman haaveilen, niin minä olen kaunis ja täysikasvuinen. (Elina Salo - Pikku Myyn haaveet, säv.&san. Pierre Kartner, suom. Jertta Ratia-Kähönen)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: loikominen
- verbit: loikoilla
Aiheesta muualla
[muokkaa]- loikoa Kielitoimiston sanakirjassa