loikoa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

loikoa (52-D) (taivutus[luo])

  1. olla loikosenaan, maata pitkällään
    Kun sängyssäni loion ja hieman haaveilen, niin minä olen kaunis ja täysikasvuinen. (Elina Salo - Pikku Myyn haaveet, säv.&san. Pierre Kartner, suom. Jertta Ratia-Kähönen)

Liittyvät sanat[muokkaa]