lohko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Lohko

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lohko (1)

  1. jostain lohjennut tai lohkaistu, leikattu tai muuten irrotettu pala
    appelsiinin lohko, omenan lohkoja
  2. (urheilu) samassa sarjassa keskenään samassa ryhmässä pelaavat urheilujoukkueet, jotka eivät pelaa saman sarjan toisten ryhmien joukkueiden kanssa
    B-lohkossa pelaavat Nigeria, Norsunluurannikko, Mali ja Benin.
  3. (sodankäynti) alue joka on määrätty tietyn yksikön vastuulle
    Turun lohkon ainoa varsinainen taistelu talvisodassa oli Utön taistelu.
    Divisioonan vastuualue oli jaettu kolmeen lohkoon, joista Muolaanjärven ja Kirkkojärven välistä Kyyrölän lohkoa puolusti Jalkaväkirykmentti 31.
  4. (tekniikka) sylinterilohko
  5. (tietotekniikka) tietty määrä dataa, joka voidaan tyypillisesti lukea ja kirjoittaa yhdellä operaatiolla
    Tietoa siirretään levyltä ja levylle aina kokonaisina lohkoina.
    Suuresta lohkokoosta on hyötyä, kun dataa luetaan peräkkäisistä osoitteista.
  6. (tietotekniikka) sarja lauseita yhdistettynä yhdeksi lauseeksi, koodilohko
    Paikalliset muuttujat näkyvät vain siinä lohkossa, missä ne ovat määritelty.
    C:ssä muuttujat esitellään aina lohkon alussa toisin kuin C++:ssa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlohko/
  • tavutus: loh‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lohko lohkot
genetiivi lohkon lohkojen
partitiivi lohkoa lohkoja
akkusatiivi lohko;
lohkon
lohkot
sisäpaikallissijat
inessiivi lohkossa lohkoissa
elatiivi lohkosta lohkoista
illatiivi lohkoon lohkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lohkolla lohkoilla
ablatiivi lohkolta lohkoilta
allatiivi lohkolle lohkoille
muut sijamuodot
essiivi lohkona lohkoina
translatiivi lohkoksi lohkoiksi
abessiivi lohkotta lohkoitta
instruktiivi lohkoin
komitatiivi lohkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lohko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lohkohedelmä, lohkokaavio, lohkolämmitin, lohkopinta, lohkotiili, lohkotila, lohkovuoristo, moottorilohko, ohimolohko, omenalohko, omenanlohko, otsalohko, parietaalilohko, perunalohko, päälaenlohko, päälakilohko, sylinterilohko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lohko Kielitoimiston sanakirjassa
  • lohko Tieteen termipankissa

Verbi[muokkaa]

lohko

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä lohkoa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lohkoa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä lohkoa