locatus
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
locātus m., locāta f., locātum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä locō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | locātus | locāta | locātum | nominatiivi | locātī | locātae | locāta | |
| akkusatiivi | locātum | locātam | locātum | akkusatiivi | locātōs | locātās | locāta | |
| genetiivi | locātī | locātae | locātī | genetiivi | locātōrum | locātārum | locātōrum | |
| datiivi | locātō | locātae | locātō | datiivi | locātīs | locātīs | locātīs | |
| ablatiivi | locātō | locātā | locātō | ablatiivi | locātīs | locātīs | locātīs | |