liukuri

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liukuri (6)[1]

  1. (puhekieltä) mäenlaskuun tarkoitettu takapuolen alle laitettava väline

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliu̯kuri/
  • tavutus: liu‧ku‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liukuri liukurit
genetiivi liukurin liukurien
liukureiden
liukureitten
partitiivi liukuria liukureita
liukureja
akkusatiivi liukuri;
liukurin
liukurit
sisäpaikallissijat
inessiivi liukurissa liukureissa
elatiivi liukurista liukureista
illatiivi liukuriin liukureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liukurilla liukureilla
ablatiivi liukurilta liukureilta
allatiivi liukurille liukureille
muut sijamuodot
essiivi liukurina liukureina
translatiivi liukuriksi liukureiksi
abessiivi liukuritta liukureitta
instruktiivi liukurein
komitatiivi liukureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liukuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • liukuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6