lituska
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lituska (13)
- (arkikieltä) jokin, joka on litteä
- Onpa melkoinen lituska lahnaksikin!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈli.t̪us.kɑ/
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lituska | lituskat |
| genetiivi | lituskan | lituskoiden lituskoitten lituskojen (lituskain) |
| partitiivi | lituskaa | lituskoita lituskoja |
| akkusatiivi | lituska; lituskan |
lituskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lituskassa | lituskoissa |
| elatiivi | lituskasta | lituskoista |
| illatiivi | lituskaan | lituskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lituskalla | lituskoilla |
| ablatiivi | lituskalta | lituskoilta |
| allatiivi | lituskalle | lituskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lituskana | lituskoina |
| translatiivi | lituskaksi | lituskoiksi |
| abessiivi | lituskatta | lituskoitta |
| instruktiivi | – | lituskoin |
| komitatiivi | – | lituskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lituska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |