liti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]liti (5)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlit̪i/
- tavutus: li‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liti | litit |
| genetiivi | litin | litien (litein) |
| partitiivi | litiä | litejä |
| akkusatiivi | liti; litin |
litit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | litissä | liteissä |
| elatiivi | litistä | liteistä |
| illatiivi | litiin | liteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | litillä | liteillä |
| ablatiivi | litiltä | liteiltä |
| allatiivi | litille | liteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | litinä | liteinä |
| translatiivi | litiksi | liteiksi |
| abessiivi | litittä | liteittä |
| instruktiivi | – | litein |
| komitatiivi | – | liteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- liti Kielitoimiston sanakirjassa
Latina
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lītī
Verbi
[muokkaa]litī
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti sanasta linō)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti sanasta linō)
- (taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti sanasta linō)