liota

Suomi

Verbi

liota (74-D) (taivutus[luo])

1. seisoa vedessä

   Anna sen liota yön yli niin tahra irtoaa paremmin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈliot̪ɑˣ/
• tavutus: li‧o‧ta

Etymologia

vartalon liko- heikosta muodosta lio- ja suffiksista -ta

Käännökset

1. seisoa vedessä, jotta lika irtoaa

englanti: soak

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: likoaminen
• verbit: liottaa

Aiheesta muualla

• liota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

liota

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä liottaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä liottaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä liottaa