liota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

liota (74-D) (taivutus[luo])

  1. seisoa vedessä
    Anna sen liota yön yli niin tahra irtoaa paremmin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliot̪ɑˣ/
  • tavutus: li‧o‧ta

Etymologia[muokkaa]

vartalon liko- heikosta muodosta lio- ja suffiksista -ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • liota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

liota

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä liottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä liottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä liottaa