linnusto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]linnusto (1)
- jollekin alueelle ominaiset linnut tai lintulajit
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlinːust̪o/
- tavutus: lin‧nus‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | linnusto | linnustot |
| genetiivi | linnuston | linnustojen |
| partitiivi | linnustoa | linnustoja |
| akkusatiivi | linnusto; linnuston |
linnustot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | linnustossa | linnustoissa |
| elatiivi | linnustosta | linnustoista |
| illatiivi | linnustoon | linnustoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | linnustolla | linnustoilla |
| ablatiivi | linnustolta | linnustoilta |
| allatiivi | linnustolle | linnustoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | linnustona | linnustoina |
| translatiivi | linnustoksi | linnustoiksi |
| abessiivi | linnustotta | linnustoitta |
| instruktiivi | – | linnustoin |
| komitatiivi | – | linnustoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | linnusto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]substantiivi lintu (heikko vokaalivartalo linnu-) + johdin -sto
Käännökset
[muokkaa]1. jollekin alueelle ominainen lintukanta
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- linnusto Kielitoimiston sanakirjassa