linnoite
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (sodankäynti) (varsinkin pienikokoinen, kevytrakenteinen tai tilapäiskäyttöön tarkoitettu) linnoitus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlinːoi̯t̪e/
- tavutus: lin‧noi‧te
Etymologia
[muokkaa]verbi linnoittaa (heikko vartalo linnoita-) + johdin -e
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | linnoite | linnoitteet |
| genetiivi | linnoitteen | linnoitteiden linnoitteitten |
| partitiivi | linnoitetta | linnoitteita |
| akkusatiivi | linnoite; linnoitteen |
linnoitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | linnoitteessa | linnoitteissa |
| elatiivi | linnoitteesta | linnoitteista |
| illatiivi | linnoitteeseen | linnoitteisiin linnoitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | linnoitteella | linnoitteilla |
| ablatiivi | linnoitteelta | linnoitteilta |
| allatiivi | linnoitteelle | linnoitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | linnoitteena | linnoitteina |
| translatiivi | linnoitteeksi | linnoitteiksi |
| abessiivi | linnoitteetta | linnoitteitta |
| instruktiivi | – | linnoittein |
| komitatiivi | – | linnoitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | linnoittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
linnoitet- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- linnoite Kielitoimiston sanakirjassa