limata

Suomi

Verbi

limata (73) (taivutus[luo])

1. erittää limaa
2. tahria limalla
3. (arkikieltä) sylkeä

Ääntäminen

• IPA: /ˈlimɑt̪ɑˣ/
• tavutus: li‧ma‧ta

Etymologia

• substantiivi lima (vartalo lima- + pääte -ta (:-a-))

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: limaaminen

Aiheesta muualla

• limata Kielitoimiston sanakirjassa
• limata Suomen murteiden sanakirjassa
• limata Suomen etymologisessa sanakirjassa

Italia

Verbi

limata

1. yksikön feminiinimuoto sanasta limato (joka on partisiipin perfekti sanasta limare)

Latina

Verbi

līmāta

1. yksikön feminiinimuoto sanasta limātus (joka on partisiipin perfekti verbistä limō)
2. monikon neutrimuoto sanasta limātus (joka on partisiipin perfekti verbistä limō)
3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta limātus (joka on partisiipin perfekti verbistä limō)

Verbi

limātā

1. yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta limātus (joka on partisiipin perfekti verbistä limō)