liittolaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liittolaisuus (40)

  1. se, että on liittolainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliːt̪ːoˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: liit‧to‧lai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liittolaisuus liittolaisuudet
genetiivi liittolaisuuden liittolaisuuksien
partitiivi liittolaisuutta liittolaisuuksia
akkusatiivi liittolaisuus;
liittolaisuuden
liittolaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi liittolaisuudessa liittolaisuuksissa
elatiivi liittolaisuudesta liittolaisuuksista
illatiivi liittolaisuuteen liittolaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liittolaisuudella liittolaisuuksilla
ablatiivi liittolaisuudelta liittolaisuuksilta
allatiivi liittolaisuudelle liittolaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi liittolaisuutena liittolaisuuksina
translatiivi liittolaisuudeksi liittolaisuuksiksi
abessiivi liittolaisuudetta liittolaisuuksitta
instruktiivi liittolaisuuksin
komitatiivi liittolaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liittolaisuude-
vahva vartalo liittolaisuute-
konsonantti-
vartalo
liittolaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan liittolainen vartalosta liittolais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]