liittokonjunktio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liittokonjunktio (3)

  1. (kielitiede) sellainen kahdesta peräkkäisestä itsenäisestä sanasta koostuva sanaliitto, jossa toinen sanoista on konjunktio ja toinen adverbi
    Esimerkiksi "niin kuin" on liittokonjunktio.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liittokonjunktio liittokonjunktiot
genetiivi liittokonjunktion liittokonjunktioiden
liittokonjunktioitten
partitiivi liittokonjunktiota liittokonjunktioita
akkusatiivi liittokonjunktio;
liittokonjunktion
liittokonjunktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi liittokonjunktiossa liittokonjunktioissa
elatiivi liittokonjunktiosta liittokonjunktioista
illatiivi liittokonjunktioon liittokonjunktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liittokonjunktiolla liittokonjunktioilla
ablatiivi liittokonjunktiolta liittokonjunktioilta
allatiivi liittokonjunktiolle liittokonjunktioille
muut sijamuodot
essiivi liittokonjunktiona liittokonjunktioina
translatiivi liittokonjunktioksi liittokonjunktioiksi
abessiivi liittokonjunktiotta liittokonjunktioitta
instruktiivi liittokonjunktioin
komitatiivi liittokonjunktioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liittokonjunktio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yläkäsitteet[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]