liitto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liitto (1-C)

  1. sopimus kahden tai useamman ihmisen tai muun toimijan välisestä yhteistyöstä tms; yhdistys; järjestö
  2. (uskonto, kristinusko) Jumalan ja valittujen välinen yhteys
    Vanhassa liitossa Jumala valitsi kansan itselleen, mutta uudessa liitossa Jumala antoi valinnan liittoon kuulumiselle ihmisille.
  3. (puhekieltä) ammattiliitto
  4. (puhekieltä) avioliitto tai avoliitto

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi liitto liitot
genetiivi liiton liittojen
(liittoin)
partitiivi liittoa liittoja
akkusatiivi liitto; liiton liitot
Sisäpaikallissijat
inessiivi liitossa liitoissa
elatiivi liitosta liitoista
illatiivi liittoon liittoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi liitolla liitoilla
ablatiivi liitolta liitoilta
allatiivi liitolle liitoille
Muut
essiivi liittona liittoina
translatiivi liitoksi liitoiksi
abessiivi liitotta liitoitta
instruktiivi liitoin
komitatiivi liittoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta liittää[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattiliitto, avioliitto, avoliitto, hansaliitto, homoliitto, keskusliitto, koeavioliitto, kuntainliitto, lesboliitto, liittohallitus, liittokansleri, liittokohtainen, liittokokous, liittokunta, liittomuoto, liittoneuvosto, liittopresidentti, liittopäivät, liittotasavalta, liittotempus, liittovaltio, liittovaltuusto, länsiliitto, maakuntaliitto, maalaisliitto, Neuvostoliitto, puolustusliitto, rahaliitto, salaliitto, sanaliitto, sotilasliitto, talousliitto, tulliliitto, vaaliliitto, valaliitto, valtioliitto, veljesliitto, ystävyydenliitto, ystävyysliitto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.