Siirry sisältöön

liitto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

liitto (1-C)

  1. henkilöiden ja/tai organisaatioiden keskinäiseen sopimukseen perustuva epämuodollinen lupaus toimia tavalla tai toisella yhdessä
  2. (oikeustiede) kolmen tai useamman yhdistyslain alaisen yhdistyksen keski­näisellä sopimuk­sellaan perustama yhteistyöjärjestö, niin sanottu toisen as­teen yhdistys
  3. (kristinusko) Jumalan ja valittujen välinen yhteys
    Vanha liitto oli tekojen liitto vain ajalliseksi siunaukseksi, mutta uusi liitto oli ja on pelastukseksi kaikille Jumalan valituille sekä vanhan että uuden liiton aikaan.
  4. (puhekieltä) lyhentymä mistä tahansa yhdyssanasta, jonka jälkiosana on sana liitto, kuten ammattiliitto, avioliitto tai avoliitto

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈliːt̪ːo/
  • tavutus: liit‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liitto liitot
genetiivi liiton liittojen
partitiivi liittoa liittoja
akkusatiivi liitto;
liiton
liitot
sisäpaikallissijat
inessiivi liitossa liitoissa
elatiivi liitosta liitoista
illatiivi liittoon liittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liitolla liitoilla
ablatiivi liitolta liitoilta
allatiivi liitolle liitoille
muut sijamuodot
essiivi liittona liittoina
translatiivi liitoksi liitoiksi
abessiivi liitotta liitoitta
instruktiivi liitoin
komitatiivi liittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liito-
vahva vartalo liitto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • liitto Kielitoimiston sanakirjassa
  • liitto Suomen murteiden sanakirjassa
  • liitto Tieteen termipankissa
  • liitto Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 2193, 2309 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 344. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.