liikkiö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]liikkiö (3)
- (vanhahtava) kinkku (sianlihaa)
- "Sauhutettu taikka suolattu sian-pöysti (liikkiö elikkä kinkku) liotetaan parahultasesti vedessä ja keitetään siksi että sormi menee pistäissä helposti kamaran läpitte." (Kokki-Kirja, 1849)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liikkiö | liikkiöt |
| genetiivi | liikkiön | liikkiöiden liikkiöitten |
| partitiivi | liikkiötä | liikkiöitä |
| akkusatiivi | liikkiö; liikkiön |
liikkiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liikkiössä | liikkiöissä |
| elatiivi | liikkiöstä | liikkiöistä |
| illatiivi | liikkiöön | liikkiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liikkiöllä | liikkiöillä |
| ablatiivi | liikkiöltä | liikkiöiltä |
| allatiivi | liikkiölle | liikkiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liikkiönä | liikkiöinä |
| translatiivi | liikkiöksi | liikkiöiksi |
| abessiivi | liikkiöttä | liikkiöittä |
| instruktiivi | – | liikkiöin |
| komitatiivi | – | liikkiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liikkiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.