lietsominen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lietsominen (38)
- hiilen palamisen kiihdyttäminen ahjossa puhaltimen tai palkeiden avulla
- (kuvaannollisesti) agitoiminen, kiihottaminen, yllyttäminen
- Agitaattorin tehtävänä on vihan, epäsovun ja vastarinnan lietsominen.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lietsominen | lietsomiset |
| genetiivi | lietsomisen | lietsomisten lietsomisien |
| partitiivi | lietsomista | lietsomisia |
| akkusatiivi | lietsominen; lietsomisen |
lietsomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lietsomisessa | lietsomisissa |
| elatiivi | lietsomisesta | lietsomisista |
| illatiivi | lietsomiseen | lietsomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lietsomisella | lietsomisilla |
| ablatiivi | lietsomiselta | lietsomisilta |
| allatiivi | lietsomiselle | lietsomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lietsomisena (lietsomisna) |
lietsomisina |
| translatiivi | lietsomiseksi | lietsomisiksi |
| abessiivi | lietsomisetta | lietsomisitta |
| instruktiivi | – | lietsomisin |
| komitatiivi | – | lietsomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lietsomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lietsomis- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä lietsoa