liekehtivä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]liekehtivä (10) (komparatiivi liekehtivämpi, superlatiivi liekehtivin) (taivutus [luo])
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, jossa on avoin näkyvä liekki ja joka liekehtii.
|
Verbi
[muokkaa]liekehtivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä liekehtiä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liekehtivä | liekehtivät |
| genetiivi | liekehtivän | liekehtivien (liekehtiväin) |
| partitiivi | liekehtivää | liekehtiviä |
| akkusatiivi | liekehtivä; liekehtivän |
liekehtivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liekehtivässä | liekehtivissä |
| elatiivi | liekehtivästä | liekehtivistä |
| illatiivi | liekehtivään | liekehtiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liekehtivällä | liekehtivillä |
| ablatiivi | liekehtivältä | liekehtiviltä |
| allatiivi | liekehtivälle | liekehtiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liekehtivänä | liekehtivinä |
| translatiivi | liekehtiväksi | liekehtiviksi |
| abessiivi | liekehtivättä | liekehtivittä |
| instruktiivi | – | liekehtivin |
| komitatiivi | – | liekehtivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | liekehtivä- | |
| vahva vartalo | liekehtivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |