liekehtiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
liekehtiminen (38)
- teonnimi verbistä liekehtiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liekehtiminen | liekehtimiset |
| genetiivi | liekehtimisen | liekehtimisten liekehtimisien |
| partitiivi | liekehtimistä | liekehtimisiä |
| akkusatiivi | liekehtiminen; liekehtimisen |
liekehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liekehtimisessä | liekehtimisissä |
| elatiivi | liekehtimisestä | liekehtimisistä |
| illatiivi | liekehtimiseen | liekehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liekehtimisellä | liekehtimisillä |
| ablatiivi | liekehtimiseltä | liekehtimisiltä |
| allatiivi | liekehtimiselle | liekehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liekehtimisenä (liekehtimisnä) |
liekehtimisinä |
| translatiivi | liekehtimiseksi | liekehtimisiksi |
| abessiivi | liekehtimisettä | liekehtimisittä |
| instruktiivi | – | liekehtimisin |
| komitatiivi | – | liekehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liekehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liekehtimis- | |