lieka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lieka (9-D)

  1. eläimen kiinnitys- tai talutusnuora

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliekɑ/
  • tavutus: lie‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lieka lieat
genetiivi liean liekojen
(liekain)
partitiivi liekaa liekoja
akkusatiivi lieka;
liean
lieat
sisäpaikallissijat
inessiivi lieassa lieoissa
elatiivi lieasta lieoista
illatiivi liekaan liekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liealla lieoilla
ablatiivi liealta lieoilta
allatiivi liealle lieoille
muut sijamuodot
essiivi liekana liekoina
translatiivi lieaksi lieoiksi
abessiivi lieatta lieoitta
instruktiivi lieoin
komitatiivi liekoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liea-
vahva vartalo lieka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lieka Kielitoimiston sanakirjassa