liehahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liehahdus (39)

  1. liehahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlie̯hɑhdus/
  • tavutus: lie‧hah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liehahdus liehahdukset
genetiivi liehahduksen liehahdusten
liehahduksien
partitiivi liehahdusta liehahduksia
akkusatiivi liehahdus;
liehahduksen
liehahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi liehahduksessa liehahduksissa
elatiivi liehahduksesta liehahduksista
illatiivi liehahdukseen liehahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liehahduksella liehahduksilla
ablatiivi liehahdukselta liehahduksilta
allatiivi liehahdukselle liehahduksille
muut sijamuodot
essiivi liehahduksena liehahduksina
translatiivi liehahdukseksi liehahduksiksi
abessiivi liehahduksetta liehahduksitta
instruktiivi liehahduksin
komitatiivi liehahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liehahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
liehahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä liehahtaa (liehahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]