leviäin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leviäin (33)

  1. (kasvitiede) kasvin osa, kuten siemen tai itusilmu, jonka avulla se leviää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈleʋiæi̯n/
  • tavutus: le‧vi‧äin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leviäin leviäimet
genetiivi leviäimen leviäimien
leviäinten
partitiivi leviäintä leviäimiä
akkusatiivi leviäin;
leviäimen
leviäimet
sisäpaikallissijat
inessiivi leviäimessä leviäimissä
elatiivi leviäimestä leviäimistä
illatiivi leviäimeen leviäimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi leviäimellä leviäimillä
ablatiivi leviäimeltä leviäimiltä
allatiivi leviäimelle leviäimille
muut sijamuodot
essiivi leviäimenä
(leviäinnä)
leviäiminä
translatiivi leviäimeksi leviäimiksi
abessiivi leviäimettä leviäimittä
instruktiivi leviäimin
komitatiivi leviäimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leviäime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
leviäin-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä levitä (leviä- + -in)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]