letkaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]letkaus (39)
- letkautus; pisteliäs, ironinen tai ivallinen lausahdus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlet̪kɑus/ tai /ˈlet̪kɑu̯s/
- tavutus: let‧ka‧us / let‧kaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | letkaus | letkaukset |
| genetiivi | letkauksen | letkausten letkauksien |
| partitiivi | letkausta | letkauksia |
| akkusatiivi | letkaus; letkauksen |
letkaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | letkauksessa | letkauksissa |
| elatiivi | letkauksesta | letkauksista |
| illatiivi | letkaukseen | letkauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | letkauksella | letkauksilla |
| ablatiivi | letkaukselta | letkauksilta |
| allatiivi | letkaukselle | letkauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | letkauksena | letkauksina |
| translatiivi | letkaukseksi | letkauksiksi |
| abessiivi | letkauksetta | letkauksitta |
| instruktiivi | – | letkauksin |
| komitatiivi | – | letkauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | letkaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
letkaus- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- letkaus Kielitoimiston sanakirjassa