letka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

letka (9)

  1. (arkikieltä) jono, varsinkin taksitolpalla odottavien taksiautojen jono
    letkan ensimmäinen auto
  2. (ammattikieltä) tiililetka; yhdelle alustalle kasattu määrä tiiliä, tav. 60–96 kpl

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlet̪kɑ/
  • tavutus: let‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi letka letkat
genetiivi letkan letkojen
(letkain)
partitiivi letkaa letkoja
akkusatiivi letka;
letkan
letkat
sisäpaikallissijat
inessiivi letkassa letkoissa
elatiivi letkasta letkoista
illatiivi letkaan letkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi letkalla letkoilla
ablatiivi letkalta letkoilta
allatiivi letkalle letkoille
muut sijamuodot
essiivi letkana letkoina
translatiivi letkaksi letkoiksi
abessiivi letkatta letkoitta
instruktiivi letkoin
komitatiivi letkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo letka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

autoletka, letkajenkka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • letka Kielitoimiston sanakirjassa

Tšekki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

letka f.

  1. laivue (ilmavoimissa)