letka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
letka (9)
- (arkikieltä) jono, varsinkin taksitolpalla odottavien taksiautojen jono
- letkan ensimmäinen auto
- (ammattikieltä) tiililetka; yhdelle alustalle kasattu määrä tiiliä, tav. 60–96 kpl
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlet̪kɑ/
- tavutus: let‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | letka | letkat |
genetiivi | letkan | letkojen (letkain) |
partitiivi | letkaa | letkoja |
akkusatiivi | letka; letkan |
letkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | letkassa | letkoissa |
elatiivi | letkasta | letkoista |
illatiivi | letkaan | letkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | letkalla | letkoilla |
ablatiivi | letkalta | letkoilta |
allatiivi | letkalle | letkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | letkana | letkoina |
translatiivi | letkaksi | letkoiksi |
abessiivi | letkatta | letkoitta |
instruktiivi | – | letkoin |
komitatiivi | – | letkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | letka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: letkauttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- letka Kielitoimiston sanakirjassa
Tšekki[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
letka f.
- laivue (ilmavoimissa)