lepattaa

Suomi

Verbi

lepattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. liehua tuulen tai ilmavirran vaikutuksesta

   Kynttilän liekki lepattaa ja sitten sammuu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlepɑt̪ːɑːˣ/
• tavutus: le‧pat‧taa

Käännökset

1. liehua tuulen tai ilmavirran vaikutuksesta

englanti: flutter espanja: ondear

ranska: voleter, voltiger ruotsi: spela

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: lepattaminen, lepatus

Aiheesta muualla

• lepattaa Kielitoimiston sanakirjassa