lempi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Lempi

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lempi (7-H)

  1. (runollinen) rakkaus
  2. yhdyssanan etuosana ilmaisee jklle mieluisinta, jtk josta jk pitää itse eniten
    Mikä on sinun lempikirjasi?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlempi/
  • tavutus: lem‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lempi lemmet
genetiivi lemmen lempien
(lempein)
partitiivi lempeä lempiä
akkusatiivi lempi;
lemmen
lemmet
sisäpaikallissijat
inessiivi lemmessä lemmissä
elatiivi lemmestä lemmistä
illatiivi lempeen lempiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lemmellä lemmillä
ablatiivi lemmeltä lemmiltä
allatiivi lemmelle lemmille
muut sijamuodot
essiivi lempenä lempinä
translatiivi lemmeksi lemmiksi
abessiivi lemmettä lemmittä
instruktiivi lemmin
komitatiivi lempine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lemme-
vahva vartalo lempe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lemmenhaave, lemmenjuoma, lemmenkipeä, lemmenkohtaus, lemmenleikki, lemmenluritus, lemmenlyriikka, lemmennuoli, lemmenpesä, lemmensairas, lemmenseikkailu, lemmentarina, lemmentuska, lemmenyö, lemmenvaltikka, lempiharrastus, lempijuoma, lempikirja, lempikirjailija, lempilaji, lempilapsi, lempinimi, lempipaikka, lempipuuha, lempiruoka, lempisävelmä, lempityö, lempiväri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lempi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

lempi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lempiä