leivonen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlei̯ʋonen/
- tavutus: lei‧vo‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leivonen | leivoset |
| genetiivi | leivosen | leivosten leivosien |
| partitiivi | leivosta | leivosia |
| akkusatiivi | leivonen; leivosen |
leivoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leivosessa | leivosissa |
| elatiivi | leivosesta | leivosista |
| illatiivi | leivoseen | leivosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leivosella | leivosilla |
| ablatiivi | leivoselta | leivosilta |
| allatiivi | leivoselle | leivosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leivosena (leivosna) |
leivosina |
| translatiivi | leivoseksi | leivosiksi |
| abessiivi | leivosetta | leivositta |
| instruktiivi | – | leivosin |
| komitatiivi | – | leivosine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[2]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- leivonen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 75