leivätön

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

leivätön (34-C)

  1. sellainen, jolla tai jossa ei ole leipää
    Kala pelasti leivättömänä aikana rannikkoseudun asukkaat nälkäkuolemasta.
  2. (kuvaannollisesti) sellainen, jolla tai jossa ei ole ruokaa; ruoaton
    Hänen rouvansa sai nyt kumminkin iltakoulun viran – – ettei hän sentään aivan leivättömäksi jää, käyköön miehen kuinka hyvänsä. (Minna Canthin kirjeet)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei̯ʋæt̪øn/
  • tavutus: lei‧vä‧tön

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista leipä (leivä- + -tön)

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • joutua leivättömän pöydän ääreen
    1. joutua vankilaan