leiskunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leiskunta (9-J)

  1. leiskuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei̯skunt̪ɑ/
  • tavutus: leis‧kun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leiskunta leiskunnat
genetiivi leiskunnan leiskuntojen
(leiskuntain)
partitiivi leiskuntaa leiskuntoja
akkusatiivi leiskunta;
leiskunnan
leiskunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi leiskunnassa leiskunnoissa
elatiivi leiskunnasta leiskunnoista
illatiivi leiskuntaan leiskuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leiskunnalla leiskunnoilla
ablatiivi leiskunnalta leiskunnoilta
allatiivi leiskunnalle leiskunnoille
muut sijamuodot
essiivi leiskuntana leiskuntoina
translatiivi leiskunnaksi leiskunnoiksi
abessiivi leiskunnatta leiskunnoitta
instruktiivi leiskunnoin
komitatiivi leiskuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo leiskunna-
vahva vartalo leiskunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]