leipoja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]leipoja (10)
- henkilö, joka leipoo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯pojɑ/
- tavutus: lei‧po‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leipoja | leipojat |
| genetiivi | leipojan | leipojien (leipojain) |
| partitiivi | leipojaa | leipojia |
| akkusatiivi | leipoja; leipojan |
leipojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leipojassa | leipojissa |
| elatiivi | leipojasta | leipojista |
| illatiivi | leipojaan | leipojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leipojalla | leipojilla |
| ablatiivi | leipojalta | leipojilta |
| allatiivi | leipojalle | leipojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leipojana | leipojina |
| translatiivi | leipojaksi | leipojiksi |
| abessiivi | leipojatta | leipojitta |
| instruktiivi | – | leipojin |
| komitatiivi | – | leipojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leipoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka leipoo
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- leipoja Kielitoimiston sanakirjassa