leikkuri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]leikkuri (6)
- leikkaamiseen tai lyhentämiseen tarkoitettu esine tai laite
- (politiikka) laskentaperusteen mukaisesti summaa alentava laskentakaava
- Elinaikakerroin on leikkuri, joka leikkaa alkavia eläkkeitä sitä mukaa kuin elinaika pitenee. (hs.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈleikːʊri/
- tavutus: leik‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leikkuri | leikkurit |
| genetiivi | leikkurin | leikkurien leikkureiden leikkureitten |
| partitiivi | leikkuria | leikkureita leikkureja |
| akkusatiivi | leikkuri; leikkurin |
leikkurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leikkurissa | leikkureissa |
| elatiivi | leikkurista | leikkureista |
| illatiivi | leikkuriin | leikkureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leikkurilla | leikkureilla |
| ablatiivi | leikkurilta | leikkureilta |
| allatiivi | leikkurille | leikkureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leikkurina | leikkureina |
| translatiivi | leikkuriksi | leikkureiksi |
| abessiivi | leikkuritta | leikkureitta |
| instruktiivi | – | leikkurein |
| komitatiivi | – | leikkureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leikkuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]leikata-verbin vahvasta vartalosta leikk- + päätteestä -uri
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kynsileikkuri, lasinleikkuri, mausteleikkuri, munaleikkuri, paperileikkuri, paperinleikkuri, ruohonleikkuri, siimaleikkuri, sikarileikkuri, sipulileikkuri, sivuleikkuri, sivuleikkurit, veroleikkuri, vihannesleikkuri
Aiheesta muualla
[muokkaa]- leikkuri Kielitoimiston sanakirjassa