leikari
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (tekniikka) katko, joka estää toisella puolen tapahtuvan pyörimisen vaikutuksen siirtymisen
- Uistimen ja siiman väliin laitettu leikari estää uistimen pyörimisen kiertämästä siimaa.
- (historia) keskiaikainen kiertelevä ilveilijä
- Leikareiden kerrotaan viihdyttäneen hoviväkeä tempuillaan, soitollaan ja sukkeluuksillaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯kɑri/
- tavutus: lei‧ka‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leikari | leikarit |
| genetiivi | leikarin | leikarien leikareiden leikareitten |
| partitiivi | leikaria | leikareita leikareja |
| akkusatiivi | leikari; leikarin |
leikarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leikarissa | leikareissa |
| elatiivi | leikarista | leikareista |
| illatiivi | leikariin | leikareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leikarilla | leikareilla |
| ablatiivi | leikarilta | leikareilta |
| allatiivi | leikarille | leikareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leikarina | leikareina |
| translatiivi | leikariksi | leikareiksi |
| abessiivi | leikaritta | leikareitta |
| instruktiivi | – | leikarein |
| komitatiivi | – | leikareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leikari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]keskiaikainen ruotsalainen laina[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- leikari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).