leikari

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leikari (6)[1]

  1. (tekniikka) katko, joka estää toisella puolen tapahtuvan pyörimisen vaikutuksen siirtymisen.
    Uistimen ja siiman väliin laitettu leikari estää uistimen pyörimisen kiertämästä siimaa.
  2. (historia) keskiaikainen kiertelevä ilveilijä.
    Leikareiden kerrotaan viihdyttäneen hoviväkeä tempuillaan, soitollaan ja sukkeluuksillaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi leikari leikarit
genetiivi leikarin leikarien
leikareiden
leikareitten
(leikarein)
partitiivi leikaria leikareita
leikareja
akkusatiivi leikari; leikarin leikarit
Sisäpaikallissijat
inessiivi leikarissa leikareissa
elatiivi leikarista leikareista
illatiivi leikariin leikareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi leikarilla leikareilla
ablatiivi leikarilta leikareilta
allatiivi leikarille leikareille
Muut
essiivi leikarina leikareina
translatiivi leikariksi leikareiksi
abessiivi leikaritta leikareitta
instruktiivi leikarein
komitatiivi leikareine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6