leijuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
leijuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä leijua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leijuva | leijuvat |
| genetiivi | leijuvan | leijuvien (leijuvain) |
| partitiivi | leijuvaa | leijuvia |
| akkusatiivi | leijuva; leijuvan | leijuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leijuvassa | leijuvissa |
| elatiivi | leijuvasta | leijuvista |
| illatiivi | leijuvaan | leijuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leijuvalla | leijuvilla |
| ablatiivi | leijuvalta | leijuvilta |
| allatiivi | leijuvalle | leijuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leijuvana | leijuvina |
| translatiivi | leijuvaksi | leijuviksi |
| abessiivi | leijuvatta | leijuvitta |
| instruktiivi | – | leijuvin |
| komitatiivi | – | leijuvine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- leijuva Tieteen termipankissa