lauhtunut
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]lauhtunut (47)
- aktiivin partisiipin perfekti verbistä lauhtua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lauhtunut | lauhtuneet |
| genetiivi | lauhtuneen | lauhtuneiden lauhtuneitten |
| partitiivi | lauhtunutta | lauhtuneita |
| akkusatiivi | lauhtunut; lauhtuneen |
lauhtuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lauhtuneessa | lauhtuneissa |
| elatiivi | lauhtuneesta | lauhtuneista |
| illatiivi | lauhtuneeseen | lauhtuneisiin lauhtuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lauhtuneella | lauhtuneilla |
| ablatiivi | lauhtuneelta | lauhtuneilta |
| allatiivi | lauhtuneelle | lauhtuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lauhtuneena | lauhtuneina |
| translatiivi | lauhtuneeksi | lauhtuneiksi |
| abessiivi | lauhtuneetta | lauhtuneitta |
| instruktiivi | – | lauhtunein |
| komitatiivi | – | lauhtuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |