lauhkeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lauhkeus (40)[1]

  1. se, että on lauhkea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑu̯hkeus/ tai /ˈlɑu̯hkeu̯s/
  • tavutus: lauh‧ke‧us / lauh‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lauhkeus lauhkeudet
genetiivi lauhkeuden lauhkeuksien
partitiivi lauhkeutta lauhkeuksia
akkusatiivi lauhkeus;
lauhkeuden
lauhkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lauhkeudessa lauhkeuksissa
elatiivi lauhkeudesta lauhkeuksista
illatiivi lauhkeuteen lauhkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lauhkeudella lauhkeuksilla
ablatiivi lauhkeudelta lauhkeuksilta
allatiivi lauhkeudelle lauhkeuksille
muut sijamuodot
essiivi lauhkeutena lauhkeuksina
translatiivi lauhkeudeksi lauhkeuksiksi
abessiivi lauhkeudetta lauhkeuksitta
instruktiivi lauhkeuksin
komitatiivi lauhkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lauhkeude-
vahva vartalo lauhkeute-
konsonantti-
vartalo
lauhkeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan lauhkea vartalosta lauhke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40