lauheta

Suomi

Verbi

lauheta (72) (taivutus[luo])

1. lauhtua

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑu̯het̪ɑˣ/
• tavutus: lau‧he‧ta

Etymologia

• adjektiivi lauha (vartalo lauha- → lauhe- + pääte -ta (:-ne-))

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: lauheneminen
• verbit: lauhentaa

Aiheesta muualla

• lauheta Kielitoimiston sanakirjassa