lannistuva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]lannistuva
- sellainen, joka lannistuu
Vastakohta
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]lannistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lannistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lannistuva | lannistuvat |
| genetiivi | lannistuvan | lannistuvien (lannistuvain) |
| partitiivi | lannistuvaa | lannistuvia |
| akkusatiivi | lannistuva; lannistuvan |
lannistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lannistuvassa | lannistuvissa |
| elatiivi | lannistuvasta | lannistuvista |
| illatiivi | lannistuvaan | lannistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lannistuvalla | lannistuvilla |
| ablatiivi | lannistuvalta | lannistuvilta |
| allatiivi | lannistuvalle | lannistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lannistuvana | lannistuvina |
| translatiivi | lannistuvaksi | lannistuviksi |
| abessiivi | lannistuvatta | lannistuvitta |
| instruktiivi | – | lannistuvin |
| komitatiivi | – | lannistuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lannistuva- | |
| vahva vartalo | lannistuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |