langoitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

langoitus (39)

  1. langoittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑŋːoi̯t̪us/
  • tavutus: lan‧goi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi langoitus langoitukset
genetiivi langoituksen langoitusten
langoituksien
partitiivi langoitusta langoituksia
akkusatiivi langoitus;
langoituksen
langoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi langoituksessa langoituksissa
elatiivi langoituksesta langoituksista
illatiivi langoitukseen langoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi langoituksella langoituksilla
ablatiivi langoitukselta langoituksilta
allatiivi langoitukselle langoituksille
muut sijamuodot
essiivi langoituksena langoituksina
translatiivi langoitukseksi langoituksiksi
abessiivi langoituksetta langoituksitta
instruktiivi langoituksin
komitatiivi langoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo langoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
langoitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä langoittaa (langoit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]