lamoava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
lamoava (10)
- maanmyötäinen, maata pitkin kasvava
- lamoava pensas
- Sinilaakakataja on lamoava maanpeitehavu.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈlɑmoɑʋɑ]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: la‧mo‧a‧va
Etymologia[muokkaa]
- verbin lamota partisiippimuodosta
Verbi[muokkaa]
lamoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lamota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lamoava | lamoavat |
| genetiivi | lamoavan | lamoavien (lamoavain) |
| partitiivi | lamoavaa | lamoavia |
| akkusatiivi | lamoava; lamoavan | lamoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lamoavassa | lamoavissa |
| elatiivi | lamoavasta | lamoavista |
| illatiivi | lamoavaan | lamoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lamoavalla | lamoavilla |
| ablatiivi | lamoavalta | lamoavilta |
| allatiivi | lamoavalle | lamoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lamoavana | lamoavina |
| translatiivi | lamoavaksi | lamoaviksi |
| abessiivi | lamoavatta | lamoavitta |
| instruktiivi | – | lamoavin |
| komitatiivi | – | lamoavine |