lamaannus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lamaannus (39)

  1. lamaantumisen tila; lamaantuneisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑmɑːnːus/
  • tavutus: la‧maan‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lamaannus lamaannukset
genetiivi lamaannuksen lamaannusten
lamaannuksien
partitiivi lamaannusta lamaannuksia
akkusatiivi lamaannus;
lamaannuksen
lamaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lamaannuksessa lamaannuksissa
elatiivi lamaannuksesta lamaannuksista
illatiivi lamaannukseen lamaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lamaannuksella lamaannuksilla
ablatiivi lamaannukselta lamaannuksilta
allatiivi lamaannukselle lamaannuksille
muut sijamuodot
essiivi lamaannuksena lamaannuksina
translatiivi lamaannukseksi lamaannuksiksi
abessiivi lamaannuksetta lamaannuksitta
instruktiivi lamaannuksin
komitatiivi lamaannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lamaannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lamaannus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lamaantua (lamaannu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lamaannustila

Aiheesta muualla[muokkaa]