laittomuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laittomuus (40)

  1. tilanne, jossa voimassa olevaa lakia ei ole
  2. lain vastainen olosuhde tai teko
    On esitetty väitteitä, että vaaleissa olisi tapahtunut laittomuuksia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯t̪ːomuːs/
  • tavutus: lait‧to‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laittomuus laittomuudet
genetiivi laittomuuden laittomuuksien
partitiivi laittomuutta laittomuuksia
akkusatiivi laittomuus;
laittomuuden
laittomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi laittomuudessa laittomuuksissa
elatiivi laittomuudesta laittomuuksista
illatiivi laittomuuteen laittomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laittomuudella laittomuuksilla
ablatiivi laittomuudelta laittomuuksilta
allatiivi laittomuudelle laittomuuksille
muut sijamuodot
essiivi laittomuutena laittomuuksina
translatiivi laittomuudeksi laittomuuksiksi
abessiivi laittomuudetta laittomuuksitta
instruktiivi laittomuuksin
komitatiivi laittomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laittomuude-
vahva vartalo laittomuute-
konsonantti-
vartalo
laittomuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan laiton vartalosta laittom- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]