laiskottelija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laiskottelija (12)
- ihminen joka laiskottelee, laiska ihminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laiskottelija | laiskottelijat |
| genetiivi | laiskottelijan | laiskottelijoiden laiskottelijoitten (laiskottelijain) |
| partitiivi | laiskottelijaa | laiskottelijoita |
| akkusatiivi | laiskottelija; laiskottelijan |
laiskottelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laiskottelijassa | laiskottelijoissa |
| elatiivi | laiskottelijasta | laiskottelijoista |
| illatiivi | laiskottelijaan | laiskottelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laiskottelijalla | laiskottelijoilla |
| ablatiivi | laiskottelijalta | laiskottelijoilta |
| allatiivi | laiskottelijalle | laiskottelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laiskottelijana | laiskottelijoina |
| translatiivi | laiskottelijaksi | laiskottelijoiksi |
| abessiivi | laiskottelijatta | laiskottelijoitta |
| instruktiivi | – | laiskottelijoin |
| komitatiivi | – | laiskottelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laiskottelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä laiskotella (laiskotteli- + -ja)