laiskimus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laiskimus (39)
- ihminen (tai eläin), joka on haluton tekemään työtä
- Mokoma laiskimus ei viitsi edes omaa huonettaan siivota.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑi̯skimus/
- tavutus: lais‧ki‧mus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laiskimus | laiskimukset |
genetiivi | laiskimuksen | laiskimusten laiskimuksien |
partitiivi | laiskimusta | laiskimuksia |
akkusatiivi | laiskimus; laiskimuksen |
laiskimukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laiskimuksessa | laiskimuksissa |
elatiivi | laiskimuksesta | laiskimuksista |
illatiivi | laiskimukseen | laiskimuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laiskimuksella | laiskimuksilla |
ablatiivi | laiskimukselta | laiskimuksilta |
allatiivi | laiskimukselle | laiskimuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laiskimuksena | laiskimuksina |
translatiivi | laiskimukseksi | laiskimuksiksi |
abessiivi | laiskimuksetta | laiskimuksitta |
instruktiivi | – | laiskimuksin |
komitatiivi | – | laiskimuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | laiskimukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
laiskimus- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- laiskimus Kielitoimiston sanakirjassa