lainvoima

Suomi

Substantiivi

lainvoima (10)

1. (oikeustiede) tuomion tai muun päätöksen muodollinen sitovuus, joka perustuu siihen, että kaikki asiaan liittyvät juridiset tai hallinnolliset menettelyt muutoksen hakuun on tapauksen osalta käytetty loppuun tai jätetty käyttämättä

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯nˌʋoi̯mɑ/
• tavutus: lain‧voi‧ma

Etymologia

• yhdyssana osista laki (genetiivi) ja voima

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: lainvoimainen

Adjektiivit

• lainvoimainen

Substantiivit

• lainvoimaisuus

Aiheesta muualla

• lainvoima Kielitoimiston sanakirjassa
• lainvoima (hallinto-oikeus) Tieteen termipankissa
• lainvoima (prosessioikeus) Tieteen termipankissa